VUORIHIIHTO
Lajiesittely
Yksinkertaisuudessaan vuorihiihdossa on kyse vuoristossa tai tuntureilla hiihtämisestä. Karkeasti laji on yhdistelmä maasto- ja alppihiihtoa.
Vuorihiihtoa harrastetaan eri tavoitteilla. Useille pelkästään vuorten huiput ja harjanteet toimivat seikkailun päämääränä. Alamäki tulee ikään kuin bonuksena päälle. Toiset taas nousevat vuoria päästäkseen laskemaan koskematonta puuteria, jyrkkiä kuruja tai muuten vaan hienoja mäkiä. Jokatapauksessa vuorten kiipeäminen omin voimin hissikyydin sijaan ei ainoastaan tunnu palkitsevalta, vaan avaa myös hurjan määrän laskettavaa ja hiihdettävää aluetta.
Harrastamisen lisäksi vuorihiihdossa voi myös kilpailla aina MM -tasolle asti. Laji hyväksyttiin myös hiljattain Kansainvälisen Olympiakomitean jäsenlajiksi, joten tulevaisuudessa laji saattaa olla mukana talviolympialaisten ohjelmassa.
Kilpailumuotona vuorihiihto on erittäin fyysinen laji. Monissa kilpailussa nousua tulee useita tuhansia metrejä, mikä vaatii rautaista fysiikkaa. Kevyestä kehosta ja hyvästä hapenottokyvystä on etua. Vastaavasti laskuissa vaaditaan voimaa, rohkeutta ja täydellistä suksen hallintaa, kun aikaa ei ole hukata ylimääräisiin käännöksiin tai jarrutuksiin.
Kilpailurata on merkitty viirein ja eri osuuksilla on tarkkaan määritelty miten edetään. Periaatteessa on kolme sallittua etenemistapaa. Vihreällä merkityillä uralla on liikuttava sukset jalassa ja nousukarvat kiinnitettyinä suksien pohjiin. Käytännössä nämä ovat useimmiten nousuja. Nousuosuuksilla voi olla myös keltaisella merkittyjä osuuksia, joilla on edettävä jalan, joskus jopa käyttäen jäärautoja. Tähän voi liittyä myös varsinaisia kiipeilyllisiä osuuksia, jolloin käytössä voi olla myös hakku, valjaat ja usein kiinteät varmistusköydet. Keltaisilla osuuksilla suksien on oltava reppuun kiinnitettynä. Laskut vuorostaan ovat merkitty punaisella, joilla sukset ovat oltava jalassa ja nousukarvoja ei saa käyttää. Nousuosuuksilla on järjestäjien valmiiksi avaama nousu-ura, mutta laskut ovat yleensä joitain siirtymiä lukuunottamatta koskemattomalla rinteellä eli ns. off-pisteillä. Laskut voivat olla mitä tahansa leveän puuttoman kentän ja kapean jyrkän rännin väliltä. Lumi voi vaihdella olosuhteista riippuen metrisestä puuterista kivikovaan kumpareikkoon.
Varusteiden osalta kilpailuissa on tarkat määräykset sallituista varusteista. Perusvarusteet sisältää teräskantilliset sukset (joilla minimipituus ja leveys), siteet joissa monon kanta saadaan lukittua laskun ajaksi ja taas liikkumaan vapaasti nousuissa, monot, sauvat, nousukarvat, lumivyörypiippari, lapio, sondi, kypärä ja reppu, jossa minimimäärä juomaa.
Kisavaatetuksen lisäksi voidaan vaatia tuulitakkia ja housua, pipoa, hanskoja, jäärautoja, hakkua, valjaita yms. riippuen kisan luonteesta ja keliolosuhteista. Varuste-osiossa löytyy tarkemmat tiedot käytössä olevista kisavarusteista.